Lonkkaindeksit

Suomen Kennelliitto on aloittanut tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran lonkkaindeksien laskennan ja ensimmäiset indeksit tulevat näkyviin jalostustietojärjestelmään arviolta joulukuussa 2022. Indeksit lasketaan tällä hetkellä joka kuukauden alussa, mutta arvo päivittyy koiran tietoihin vain, jos siihen tulee muutoksia.

Tältä sivulta löydät lisätietoja lonkkaindekseistä ja miten niitä voi hyödyntää rodun lonkkaterveyden parantamiseksi omassa kasvatustyössään.

Tiesitkö?

Lonkkaindeksi on varmempi kuin oma lonkkatulos yksinään.
•    kaikki suomalaiset sukulaistulokset huomioidaan
•    ympäristötekijöiden vaikutusta tasoitetaan
•    kun tietoa kertyy lisää, indeksi päivittyy ja tulee varmemmaksi

Mikä on lonkkaindeksi?

Lonkkaindeksi on ennuste koiran geneettisestä tasosta eli jalostusarvosta lonkkaterveyden suhteen. Koiran indeksiin vaikuttavat paitsi sen oma tulos myös kaikki sukulaistulokset, jotka löytyvät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Indeksilaskennassa otetaan huomioon myös tuloksiin vaikuttavia ympäristötekijöitä kuten koiran ikä, sukupuoli, syntymävuosi sekä lausunnon antaja.

Lonkkaindeksi kuvaa koiran tasoa suhteessa vertailujoukkoon eli laskennassa mukana olevien saman rodun koirien keskitasoon. Kunkin rodun indeksit standardoidaan siten, että vertailujoukon keskiarvoksi tulee 100. On hyvä huomioida, että eri roduille ja saman rodun eri maissa oleville populaatioille lasketut indeksit eivät ole vertailukelpoisia keskenään.

Koira, jonka lonkkaindeksi on yli 100, on jalostusarvoltaan lonkkien osalta keskiarvoa parempi ja koira, jonka lonkkaindeksi on alle 100, on jalostusarvoltaan rodun keskiarvoa huonompi. Kun jalostusyhdistelmän uroksen ja nartun indeksien keskiarvo on yli 100 (tai summa yli 200), ovat pennut odotusarvoltaan rodun keskitasoa parempia. Rodun lonkkaterveys paranee vähitellen, jos jalostusyhdistelmien indeksit ovat systemaattisesti suurempia kuin 100.

Indeksien laskennasta

Indeksit lasketaan tilastollisesti ajamalla koirien tuloksista sukutauluista koostuva aineisto niin sanotun regressioanalyysin läpi. Yksittäisen koiran indeksiä ei voi laskea erikseen, koska indeksi kuvaa koiran tasoa rotuun nähden ja siksi kaikkien rodun koirien on oltava laskennassa samaan aikaan. Aineiston laajuudesta johtuen indeksilaskenta suoritetaan tietokoneella ja indeksien laskenta kestää muutamasta tunnista jopa vuorokauteen.

Milloin koiralle lasketaan lonkkaindeksi?

Koiralle lasketaan indeksi, kun sillä on oma, suomalainen lonkkatulos tai jos sillä on jälkeläistuloksia. Millekään koiralle ei aseteta etukäteen oletusindeksejä vaan laskenta tehdään ainoastaan koiran oman sekä kertyneiden sukulaistulosten perusteella. Kun tuloksia kertyy rodulle lisää, indeksejä päivitetään. Yksittäisen koiran indeksi muuttuu laskentakerrasta toiseen, jos siihen aiheen antavaa tietoa koirasta itsestään, sukulaisista ja muista rodun koirista saadaan lisää. Jokaisella päivityskerralla ajetaan koko regressioanalyysi alusta alkaen uudestaan.

Indeksejä tulkitaan niiden suuruusluokan mukaan. Muutaman pisteen heitto indeksissä päivityskertojen välillä on koiran jalostusarvon kannalta merkityksetön ja johtuu siitä, että indeksi lasketaan jokaisessa päivityksessä kokonaan uudestaan, edellistä päivitystä suuremmalla aineistolla.

Pentuesisarusten indeksien välille eroja aiheuttavat paitsi erilaiset omat kuvaustulokset sekä jälkeläistulokset, myös koiran ikä tutkimushetkellä sekä sukupuoli. Vaikka pentuesisarukset olisi kuvattu samana päivänä samanlaisilla tuloksilla, ja ne olisivat kumpikin samaa sukupuolta, voivat indeksit kuitenkin erota toisistaan muutaman pisteen verran. Tämä johtuu siitä, että indeksi on jalostusarvon ennuste, ja siis aina arvio. os se pentuesisaruksilla pysyy muutaman pisteen vaihtelun sisällä, niin käytännössä eroa ei juurikaan ole. Lonkkaindeksien kohdalla vasta noin kymmenen pisteen ero indekseissä vastaa yhden kirjaimen eroa fenotyyppituloksissa.

Mitä enemmän sukulaistuloksia sitä varmempi indeksi

Koiran lonkkaindeksin ohella Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä näkyy indeksin arvosteluvarmuus, joka ilmoitetaan sulkeissa indeksin perässä.

Arvosteluvarmuus voi saada arvoja väliltä 0-100% ja siihen vaikuttavat koirasta ja sen lähisukulaisista saatujen tulosten lukumäärä sekä ominaisuuden periytymisaste. Mitä suurempi periytymisaste ja mitä enemmän sukulaistuloksia sitä suuremmat ovat myös koirien arvosteluvarmuudet. Koiran arvosteluvarmuus paranee jokaisessa päivityksessä, jos sukulaisista tai koirasta itsestään saadaan lisää tuloksia. Samalla indeksi muuttuu ja tarkentuu. Mitä korkeammaksi arvosteluvarmuus kasvaa, sitä vähemmän indeksi enää muuttuu.

Indeksien arvosteluvarmuus ei koskaan nouse 100 prosenttiin, koska kyse on numeerisen aineiston perusteella laskettavasta jalostusarvon ennusteesta. Pienimmät arvosteluvarmuudet ovat koirilla, joilla ei ole omaa tulosta ollenkaan, ja jotka ovat saaneet indeksinsä vain sukulaistensa perusteella. Tällaisia koiria ovat usein esimerkiksi tuontikoirat ja ulkomaiset urokset. Ne saavat suomalaisen indeksinsä ehkä vain yhden tai kahden sukulaistuloksen perusteella. Ulkomaisten ja tuontikoirien arvioinnissa kannattaakin käyttää ulkomaisia indeksejä, jos niiden arvosteluvarmuus on meitä suurempi eli laskennassa on ollut käytettävissä useampia sukulaistuloksia kuin suomalaista indeksiä laskettaessa.

Suomessa röntgenkuvattu tuontikoira, jota ei ole vielä rekisteröity Suomeen saa indeksin vasta kun se on rekisteröity tai sen jälkeläisellä on Kennelliiton lausunto. Indeksien laskennassa tarvitaan koiran sukutaulutietoja, ja nämä tallennetaan Kennelliiton tietokantaan vasta kun koira rekisteröidään.

Lähde: Suomen Kennelliitto

Huomioitavaa indekseistä

Vaikka indeksi kuvaa koiran jalostusarvoa lonkkaterveyden suhteen varmemmin kuin koiran oma lonkkatulos yksinään, ei se kuitenkaan tarkoita, että koira, jonka indeksi on 120, saa vain A-lonkkaisia jälkeläisiä. Jokainen koira siirtää vain sattumanvaraisen puolikkaan jalostusarvostaan jälkeläiselleen, joka voi sisältää koiran kaikki hyvät tai kaikki huonot geenit. Useimmiten siirtyvä osuus on kuitenkin tasainen sekoitus koiran kaikista ominaisuuteen vaikuttavista geeneistä.

Myös epäedulliset ympäristötekijät voivat saada aikaan kasvuhäiriön sellaisillekin koirille, joilla on vain pieni perinnöllinen alttius kasvuhäiriöihin. Indeksi ennustaakin siis vain periytyviä geenejä eikä jälkeläisten tarkkaa kuvaustulosta. Indeksimenetelmä voi myös erehtyä yksittäisen koiran kohdalla, mutta koko rodun koirien indeksit ovat kuitenkin keskimäärin paikkansapitäviä.

Lähde: MMT Katariina Mäki

Periytymisaste

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran lonkkatulosten periytymisasteen arvio oli  0,46 (marraskuu 2022).

Monitekijäisissä ominaisuuksissa, kuten lonkat, koiran ilmiasu muodostuu useiden geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Periytymisaste kertoo, kuinka suuri osuus eläinten välisistä eroista ominaisuudessa johtuu perinnöllisistä tekijöistä. Se myös kuvaa aineiston käyttökelpoisuutta ominaisuuden jalostuksessa eli sen perusteella nähdään kuinka hyvin aineisto tuo koirien välisiä eroja esiin. Siten se kuvaa myös jalostettavuutta. Pienen periytymisasteen ominaisuudessa on tärkeä huomioida myös sukulaisten tulokset.

Mitä suurempi periytymisaste, sitä nopeammin jalostuksessa voidaan edistyä. Edistyminen on aina mahdollista, kun periytymisaste on yli nollan. Jos kaikilla koirilla on ominaisuudesta samat geenimuodot, ei eläinjoukossa ole perinnöllisiä eroja. Silloin periytymisaste on nolla, vaikka ominaisuus olisi vahvastikin perinnöllnen. Periytymisastetta pidetään kohtalaisena, jos se on yli 0,20 ja korkeana, jos se on yli 0,35-0,40. Periytymisaste on sitä suurempi mitä paremmin ominaisuuteen vaikuttavat ympäristötekijät pystytään vakioimaan. 

Periytymisaste ei ole vakioluku. Samankin ominaisuuden periytymisaste vaihtelee eri populaatioissa, riippuen perinnöllisten erojen määrästä ja erilaisista ympäristötekijöistä. Jos ominaisuuden jalostamisessa edistytään, periytymisaste pienenee, koska eläinten väliset perinnölliset erot vähenevät ja ympäristövaikutusten suhteellinen osuus kasvaa.

Esimerkiksi hedelmällisyys- ja metsästysominaisuuksilla on yleensä matala periytymisaste. Korkean periytymisasteen ominaisuuksista ovat esimerkkinä rakenneominaisuudet (esimerkiksi säkäkorkeus), monet luustoviat, sekä luonneominaisuuksista arkuus.

Lähde:  Suomen Kennelliitto / MMT Katariina Mäki 31.3.2016