Patellaluksaatio

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on yleensä aina perinnöllinen, vaikka se näennäisesti voi tulla esiin tapaturman seurauksena. Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään telaurasta polven etupuolelta sen sisäpuolelle. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-V) mukaan. 

Sijoiltaanmenon lievimmässä asteessa saadaan polvilumpio painettua sivuun, mutta se palaa paikoilleen. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti välillä hyppien ja loikkien. Pysyvämmässä luksaatiossa koira liikkuu niiaavin kyykkyaskelin varpaat sisäänpäin. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa. Patellaluksaation tarkkaa periytymistä ei ole selvitetty. Lieviä tapauksia ei aina hoideta, koska ne eivät välttämättä aiheuta pienikokoiselle koiralle ongelmia. Vaikeamman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono.

Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry on jo vuosien ajan suositellut, että jalostuskoirilta tutkittaisiin polvet. Rodun kannalta tilannetta polvien osalta voidaan pitää hyvänä sekä tutkittujen koirien määrän että tutkimustulosten suhteen: vuosina 2000‒2017 syntyneistä 53% on polvitarkastettu, näistä 93% on ollut terveitä (0/0). Polvitulos 1 on 4 %:lla koirista ja tätä huonompi polvitulos 23 koiralla, yhteensä 1437 tutkitusta koirasta. Polvia on operoitu useammalta koiralta. Tarkkaa tietoa operoitujen määrästä ei ole, koska kaikkia ei tilastoida Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Pääosa tehdyistä polvitutkimuksista on tehty alle 3-vuotiaille koirille. 

Ruotsissa on vuosina 2009-2019 syntyneitä pihakoiria yhteensä 7768, näistä polvitutkittuja on vain 228 koiraa (3%). Terveet polvet tutkituista koirista on 221, 1 tuloksen saaneita koiria on viisi ja 2 tuloksen saaneita kaksi koiraa. 

Norjasta ja Tanskasta ei ole saatavilla vertailukelpoisia polvitilastoja.